tiistai 27. kesäkuuta 2017

The ”Scandalous” Han Solo Movie - Would That It Were So Simple

After Ron Howard was announced to be the new director of the Han Solo movie – because Chris Miller and Phil Lord had been kicked out of the project – it didn't take for long for the next ”scandal”. Of course it wasn't common to hear director(s) getting fired from the project where they had worked more than a day or two. Multiple movies have had their directors replaced, for example Gone With the Wind (George Cukor was replaced with Victor Fleming) and Spartacus (Anthony Mann was fired, Stanley Kubrick hired) and even Disney/Pixar Ratatouille (Jan Pinkava was replaced with Brad Bird). But hardly ever you hear directors being replaced after months of work – Miller and Lord had only three weeks of shooting left.

Nevertheless, the new ”scandal” with this Han Solo movie has caused a lot of noise. According to several sources, including THR, the Han Solo actor is getting some help from an acting coach. This actor, Alden Ehrenreich, got the role according to several reports because ”he was perfect for it”, and personally I tend to think so too, although he doesn't look like the original Han Solo actor, Harrison Ford. However, his performance in crime comedy Hail, Caesar! shows that he is very much capable to channel that kind of a youngman, who Harrison Ford may have been in his early years both on the screen and maybe a bit in his personal life too.

Many fans got angry, because instead of an actor they actually wished to see a HarrisonFord look-a-like in action. Many have been shouting Anthony Ingruber's name. Mr. Ingruber briefly performed Ford's youngerversion on the big screen in The Age of Adaline. According to Ingruber fans belief he wouldn't have needed acting coach to play Han Solo.

Faith is a strange thing, maybe my faith to Mr. Ehrenreich is false, maybe their faith to Mr. Ingruber is false. The fact is, none of us common people have seen neither of them on the big screen as Han Solo – yet. They both are young and handsome lads, who probably can give you a short Harrison Ford impression if asked, just like many others can, but when you need to fill a huge role, which was made iconic decades ago by another young and handsome lad, a guy, who later publicly told that he wasn't happy with his performance, although many fell in love with his character's attitude, actions and humour, you're in a position as complex as this sentence.

Mr. Ehrenreich was chosen to the part, because the producers, Star Wars veterans, saw him being the best choice.

Why the acting coach then? According to CinemaBlend, hiring an acting coach is not uncommon. This same publication also points out that the coach is Maggie Kiley, who had been working with the fired directors Phil Lord and Chris Miller in their movie 21 Jump Street.

Lord and Miller likes to improvise. This means, they didn't follow the Han Solo movie script as the writer and producer Lawrence Kasdan had wanted. Also their efficency was questioned publicly after their firing: reports say they started shooting sometimes as late as 1 p.m. and shot less material than the producers had preferred.

With this information, it looks like the main problem could have been the methods of the ex-directors. Maybe improvisation is not quite Mr. Ehrenreich's thing. I doubt Mr. Ingruber had succeeded in it either, after all his version of Harrison Ford or Han Solo is based strongly on the moves and lines which he has studied to repeat. In improvisation you need also to have an ability to create something new and your own in a flash. AND in this case you should still keep on the illusion of this certain character, Han Solo, who is now going to be shown in totally new adventures.
When you watch improvised shows, you can often notice that it's tiring for an actor to create something new from a scratch constantly. Also, if you need to be humorous in your performance, like in this case, you need to work twice as hard. Robin Williams, the genius of this performing art, could have told that too.

Maybe Maggie Kiley was brought in to coach Mr. Ehrenreich, because she had worked with Lord & Miller earlier. Another reason could have been that maybe they all felt she could throw in fresh ideas to boost his performance in the situation, where both the crew and cast were getting tired of the poor atmosphere on the set.

Will Maggie Kiley stay coaching Mr. Ehrenreich in this movie, that's unkonwn right now. Having Ron Howard as director this movie will be perhaps good. The film is now in hands of someone, who by his age is closer to the writer Lawrence Kasdan and the other Star Wars veterans than Lord and Miller were. Mr. Howard also knew the creator of the Star Wars, George Lucas already before the great saga had started and were in the same movie as an actor as pre-Solo Harrison Ford was. Lastly, there's probably no genre movie Mr. Howard could not do – his filmography includes fantasy (Willow), science fiction (Apollo 13), awarded drama (A Beautiful Mind), thriller (The Da Vinci Code)… So, there we have a guy, whom we can assume to understand what the producers want and what else than money is driving them to pursue that.

Final note: While trying to think this from Mr. Ehrenreich's point of view, I can't help but going back to Hail, Caesar! again. In that movie his character, an actor of action movies, needs serious coaching for his new role. Is this reality following fantasy?

There's been concerns about the studio's (Disney) future, concerns if can they keep gaining more profits with these big movie franchises like Star Wars and Pirates of the Caribbean. Some fans were against Han Solo movie, and the latest Pirates of the Caribbean movie hasn't sold as well as it could have. If you're painting the future of this particular Star Wars film black enough, with scandals from the set and all, but the film eventually does at least fairly well, the studio wins again. In 2015 Disney stock hit two times $120, but currently their stock costs about $105. Let's see how much concerns can drop the price this time...

torstai 5. tammikuuta 2017

CGI Leia Actually A Problem?

When a beloved actress and writer like Carrie Fisher passes away, it is devastating in many ways. Her meaning to the Star Wars franchise was and is tremendous – while she was the only strong female character in the original trilogy, she also was the character, who didn't let her metal bikini and heavy chains to bother her when it was the time to do something for her own situation. Later Leia became a general and sources like CinemaBlend say that general Leia was going to be an important character in these three new Star Wars movies (episodes VII-IX) by Disney.

According to several entertainment sites, including ScreenRant, Carrie Fisher among the others had finished shooting for Star Wars VIII, so there is a strong possibility her role in this film stays intact. But sources also claim she was going to have a significant role in Star Wars IX, a film which is not ”canned” yet. A meeting about this issue will be held among the creators soon in this month. So, what are their options?

1. Replace the actress with another

The good old soap opera trick – when the actor or actress gets too old or tired into his or her role, another one replaces him or her and the soapy life continues. Yes, Star Wars is a space opera, and although in Rogue One: A Star Wars Story we got to see at least two familiar charactersplayed by new faces, these were just small character roles. Just a glimpse to the social media can show us that for many viewers Carrie Fisher was Leia, one and only.

Leia is not DoctorWho, Superman or James Bond, a character, who could easily be accepted with a new face at this point. However, it isn't totally out of the question. In that case this could be the dream role for many older actresses, stars, who have waited for a big and interesting franchise role but haven't seen any, since movies like these usually don't offer such.

If the casting is done well, Fisher could be replaced with someone, who just surprises everybody positively. So, who should audition? Not Meryl Streep, because she is not the actress you're looking for (let the others have a chance). But how about Jessica Harper (Suspiria, Phantom of the Paradise)? A dark-haired cult actress from the 1970's and a music maker, whose latest role was a curious minor part in Spielberg's Minority Report. Yes, she is some years older than Fisher was, but she has youthful spirit in her and suitable charisma. Or if more rock'n'roll is needed, get Debbie Harry (Videodrome) there. She still has that something. She also has sense of humour for unusual hairdos.

2. Replace the actress with the help of CGI

Jurassic Park was awesome, and it still is, although the film was made in the early 1990's, while CGI was still not widely used. When The Crow came out in 1994, Brandon Lee's sudden death had to be covered with difficult CGI tricks. Since then the technology has taken large steps forward. Motion/performance capture acting is so great that most of the viewers of Avatar (2009) were very content with what they saw. Performance capture could be the key to keep Leia in action as it was planned.

But the problem with CGI is, if you are using even slighly less capable technology than somebody else or watch your creations so long that your eyes become blind to their possible faults, no matter how much time and effort was used with them, the end result will not please the hawk-eyed audience.
Also the publicity could be a problem; when it was published Rogue One has a familiar character created with the aid of CGI, the attention was suddenly drawn to that more than it probably should have been. The CGI Tarkin, or zombified Tarkin (as I like to call him – I will explain later why), could have been presented in the first place to the public not as a computer creation but as a character played by a new actor with pretty good hi-tech makeup. If the publicity had been handled a bit differently, I doubt we would have now much less talk about how ”everybody” knew right away that was CGI and how it ruined the whole movie from many.

Rogue One also has a CGI version of young Leia. Unlike with Tarkin, many seemed to have less problems with her appearance. To me she looked too polished and honestly also too happy. The character was in this situation, where she had to rush away with something very important, which had just caused a terribly amount of deaths. But if the director of that scene (read: not necessarily the director of the movie but for example the producer) wanted to show there a very naive person with a new toy, of course we couldn't then have there at least slightly worrying but still somehow relieved and strong-minded person instead.

It seems that the CGI Tarkin got a lot of backlash, because many think it would to be so very simple to take a person's appearance after the person's death.

Peter Cushing, the original Tarkin, died in 1994. Although the creators of this CGI Tarkin tried to explain the process in public, media had already brought up the negative side of it. The actor's family may have agreed with the company and given it a permission to use the late actor's appearance in this way, but there are still many, who can't see it like a CGI makeup on somebody living and breathing but rather like something totally unnatural and unreal.

I myself call this creation as zombified Tarkin, because to me he (not "it") is lacking too many emotions. Yes, Tarkin has a stiff upper lip. Yes, he is bad. Yes, he wants power. But if you look at Cushing's original performance, his Tarkin is not all that hard and one dimensional. He is calculating and wise. He is not afraid to walk into some important meeting with cozy slippers (although we don't see them, his attitude channels them – this is a man, who enjoys also something else than just blowing up things).

A CGI version of older Leia could be a possibility, if the family of the late actress is ok with the idea and there's enough time, money and patience to spend into not only realistic skin texture and that all but also into the recreation of the character's true spirit. After this it is most important to do the publicity well, remembering that fans love not just these characters but also their original actors – real human beings. It doesn't have to be overly sugared though – imagine, what Carrie Fisher would say, if she was still able to be there.

3. Replace Leia with other characters

After Carrie Fisher passed away, we learned she was connected not only to Star Wars VIII but also to Star Wars IX. That means, Leia wasn't probably going to die in some horrible battle in Star Wars VIII. Because Star Wars VIII premieres in December 2017, at this point we don't yet know its plot. There are rumours and that is it.

The Empire is trying to get on its feet again in some form, so Leia will probably be left in Star Wars VIII on some dangerous ground. Her passing away could be written on the traditional opening crawl. You may say it's too simple and wrong for this important character. However, it wouldn't be the first time, when in Star Wars something that big was summed up in the yellow text that floats through the space: the whole Rogue One basically is the opening crawl of Star Wars IV (although in the 1970's George Lucas probably didn't even dream about prequel like Rogue One).

The opening crawl could also suggest that she has gone missing (in action). Luke, his brother, may sense her, they may try to search her, but there's probably too much going on on the battlefield and without Leia the other characters must find quickly courage to do what she would have done and keep the rebel spirit on. This is a great spot to develop the other characters. Maybe Billie Lourd's Connix is one of them? That would be nice fan service too, since she is Fisher's daughter.

When the battle is finally over, there may be no place to Leia to return. Maybe the dark side will win. But Leia may still be somewhere there - we could see somebody like her from the backside or from the distance but we could also see that she has found something with hope. This could be something ancient, something almost forgotten from the past of the Jedi. It would honour the character and its late actress to give Leia finally a chance to pursue herself to learn how to use the Force. Plus, it would keep the audience still hopeful after all those possible losses.

May the Force be with you.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Chocolate! Review: Dammenberg Dark Choco, Sugar Free/ Sokerittomia tummasuklaa nappeja

Dammenberg Dark Choco, Sugar Free/ Sokerittomia tummasuklaa nappeja
55% cocoa
Else/muuta: nutfree, gluten-free, eggfree, lactose-free/ pähkinätön, gluteiiniton, munaton, laktoositon
Includes soya/ sis. soijaa
Made in Finland

Dammenberg's dark chocolate pieces ('buttons') come in nice and little cardboard box. Its design is simple and clean, pretty Scandinavian. When you'll open the box (which includes 90g chocolate) there's not chocolate but another package. It's a white plastic pouch, which needs to be torn open before you can taste the actual product. In a way this plastic pouch is a good thing, because it keeps the chocolate safe from everything that can come through the box (for example rain, dog teeth...). However, it also gives you more work with the opening and takes away the feeling of nature friendliness which the cardboard box may have given to you.

The actual product, button-like chocolate pieces are not as shiny as in the picture on the box but you can't really expect shiny chocolate, when they bounce against each other in the package. Still, the buttons look cute like big brown eyes and you could pretty easily imagine giving these for example for present to someone allergic (or not allergic) friend, who likes less sweet sweets. Yes, dark chocolate isn't usually sweet and even tough Dammenberg's Dark Choco doesn't contain but 55% cocoa, it tastes "darker" - probably because it's also sugar free (sweetened with maltitol E965). Product is also certified as Kosher Dairy, which is useful to know, if you have a Jewish friend.

The taste of these Dammenberg's chocolate buttons is slightly butterish, in a good way. They won't melt in your mouth instantly but they won't either transform into sticky mass that covers your whole mouth from inside. The aftertaste is pleasingly chocolatic, not sour or bitter but slightly sweet. It's like you had visited somewhere peaceful, in a place, where you would like to return. I could imagine these buttons wouldn't probably be neither strongly disliked by friends of dark chocolate or even by those chocolate lovers, who mainly eat chocolate with less cocoa. This is not one of the cheapest of dark chocolate products but so pleasing that you wish to try it again anyway.

Points: 4/5

Chocolate! Review: Tupla Dark

Tupla Dark
60% cocoa
Else/muuta: includes nougat - nuts/ sisältää nougaata - pähkinää
Made in Finland

The classic Tupla (Fin. double) has two small bars of milk chocolate covering nougat and almond crush. Tupla Dark is a similar product, except its extremely sweet nougat is covered with darker chocolate. Also, the product's wrapping looks very similar to the classic version of Tupla (also by Cloetta). The main difference is in the wrapping's colours: instead of golden tones, this product has somewhat bronze tones. If you have both the shiny gold and bronze to choose, gold can look more attractive. It's just brighter and therefore maybe lovelier like white Apple devices beside grey standard computers...

The plastic wrapping is clued tightly but it's not impossible to open with bare hands. :) Inside you'll find two bars of Tupla, almost like two little bar-like biscuits. They're on a white cardboard slate, which helps you to keep your fingers and table clean from chocolate. However, the plastic wrapping alone would do that too, so in the end the slate is just on your way and creates more junk.

How does this sweet double bar taste like? Well, because of the nougat filling, it indeed is sweet, sweet like pure white sugar on your tongue with nutty side flavour. The dark cover is very thin, paper thin to be exact, and so also the dark side of this product doesn't quite win over its sweetness. Those, who are afraid of the bittnerness of darkest dark chocolates, wouldn't probably find this double bar too 'offensive' by its taste. But if you're not a fan of nougat crush that sticks between your teeth, stay away from Tupla bars.

It's not easy to judge this product. I've eaten the classic Tupla every now and then since from my childhood and usually just mistakenly, because the wrapping resembles a lot the wrapping of Mars bars. This product could be an introduction to the world of dark chocolate for someone. But it would be more joyful without with these irritating little pieces of almond...

Points: 3/5

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Testing/Testausta: Watching TV online/ TV:n katsominen online

Background/Taustaa: Our telly + digital receiver box (set top box) combination is getting old (technically) and even after five years it seems still too puzzling for my old parents to use – too many buttons, too many remote controls, too many ”Aaaaarghs”...
TV + tallentava digiboksi -yhdistelmämme on vanhenemassa (teknisesti) ja jopa viiden vuoden jälkeenkin sen käyttö on edelleen vaikeaa talouden vanhuksille – liikaa nappuloita, liikaa kaukosäätimiä, liikaa ”Apuuvata”...

Needs/Tarpeet: My dad wants to watch news and documentaries and some sports right when those programs are on. My mother wants to watch news (when they're new) and BBC series, Mentalist, Castle, some movies and documentaries – when it suits to her. My schedule is so crazy that I can hardly ever watch anything on TV without recording it first. Sometimes it can take for months before I have time to view a movie/series that I've wanted to see (but haven't wanted it so much that I had bought it to my already huge movie collection).
Isäukko tahtoo katsoa uutiset, dokumentit ja jotakin urheilua juuri silloin kuin ne lähetetään. Äiti haluaa uutiset myös tuoreina mutta BBC-sarjat, Mentalistin, Castlen, jotkin elokuvat ja dokumentit hän katsoo, kun se hänelle sopii. Oma aikatauluni heittelee niin, että saattaa kulua joskus kuukausiakin ennen kuin ehdin näkemään haluamani elokuvan/sarjan (jota en kuitenkaan ole halunnut hankkia fyysisesti jo muutenkin suureen kokoelmaani).

Technical needs/Tekniset tarpeet: My parents wish to watch bigger (over 22”) than ”normal” computer screen. They want a device which is easy to use, which supports flawlessly local subtitles and which has a harddrive for recording. The device must be able to show the latest HDTV transmissions (however, they don't really care if the picture quality is that great). I want a device with a recording function and WiFi (for content which is on YouTube or other video services). It would be great if I could preset recordings while I'm away or even watch them on my smartphone (not iPhone).
Vanhempani haluavat katsoa ohjelmat tietokoneruutua (yli 22”) isommalta näytöltä. He tahtovat helppokäyttöisen laitteen, jossa paikalliset tekstutykset toimivat ongelmitta ja jossa on kovalevy tallentamista varten. Laitteen pitää pystyä jotenkin näyttämään uusia HDTV-lähetyksiä (vaikka laadun ei tarvitsekaan olla niin hyvää). Itse haluan laitteen, jolla voi tallentaa ja jossa on WiFi (YouTube- ja muuta vastaavaa nettisisältöä ajatellen). Olisi hienoa, jos voisin ajastaa tallennuksia ollessani reissussa tai jopa katsoa niitä älypuhelimestani (joka ei ole iPhone).

Solutions/Ratkaisut: IPTV
* telkku.com
* TVkaista.fi (these both offer all different ”free” channels of Finland online with subtitles and recording function/ niistä kumpikin tarjoaa kaikki suomalaiset ”ilmais”kanavat online tekstitysten ja tallennusmahdollisuuden kanssa).
Other ideas/muita ideoita:
*TV & WiFi (but it usually can't record content from several channels at the same time and many video services won't work flawlessly on it./ mutta sillä ei voi tallentaa yleensä useampaa kanavaa kerralla ja monet videopalvelut tökkivät.)
* AppleTV (but it can't record anything and it would cause my parents to call me all of time because it won't work flawlessly/ mutta sillä ei voi tallentaa ja sen toiminta ei ole niin ongelmatonta etteivätkö vanhempani olisi pyytämässä apuani sen suhteen vähän väliä)
* iPad (but it's almost as expensive as a new set top box and too fragile for my dad/ mutta se on melkein yhtä kallis kuin uusi tallentava digiboksi ja liian himpula isäni käyttöön)
* Laptop with digital TV receiver (but it has too many functions and buttons for this kind of use only/ mutta siinä on ihan liikaa näppäimiä ja toimintoja pelkästään tällaiseen käyttöön)
* A self-made set top box with two digital receivers/ omatekoinen digiboksi kahdella virittimellä (but it would probably have problems to show local subtitles and it would probably not work as flawlessly as my parents need it to work/ mutta sillä olisi luultavasti vaikeuksia näyttää tekstityksiä, eikä se toimisi niin ongelmitta kuin vanhempani tahtoisivat sen toimivan) * Cable TV company's IPTV/Kaapelitelevisioyrityksen IPTV (not available on my area/ ei saatavissa alueelleni)

TESTING IPTV/IPTV TESTAUKSESSA: Introduction to telkku.com & TVkaista.fi/ telkku.com:in ja TVkaista.fi:n esittely
* telkku.com is a new name on this era. It's been offering recording function from 2012 for 7.49€/month. Those recordings are not available outside of Finland (I guess you could view them via tor networks but I haven't tested that). At first they advertised their service with a slogan: ”Relax with your favourite shows when and where you like!” Now they've dropped that slogan, because it was a lie as this test will explain.
telkku.com on uusi nimi tällä alueella. Se on tarjonnut tallennusmahdollisuutta vuodesta 2012 hintaan 7,49€/kk. Nuo tallennukset eivät ole käytettävissä Suomen ulkopuolella (arvelen, että niitä voisi katsoa tor-verkon kautta, mutta en ole testannut). Aluksi he mainostivat palveluaan sloganilla: ”Rentoudu lempiohjelmiesi parissa missä ja milloin vain!” Nyttemmin he ovat jättäneet tuon iskulauseen, koska se on puppua, kuten tämä testi kertoo.

*TVkaista.fi was opened in 2007. It records all programs from ”free” Finnish TV channels all of the time and keeps recordings available for its registered user one month from the recording. The service works on different devices including smartphones and PS3 also outside of Finland. The problem is, some think it's apparently against local copyright laws. Currently TVkaista.fi is – luckily – still open and it's offering recording function for 20€/month.
TVkaista.fi avattiin varsinaisesti vuonna 2007. Se tallentaa ohjelmat kaikilta Suomen ”ilmais”kanavilta koko ajan ja säilyttää tallenteet käyttäjälleen kuukauden ajan tallentamisesta. Palvelu toimii eri laitteissa mukaan lukien älypuhelimet ja PS3 myös Suomen ulkopuolella. Ongelma on, että joidenkin mukaan se on ilmeisesti paikallisen tekijänoikeuslain vastaista. Tällä haavaa TVkaista.fi on – onneksi – yhä avoinna ja se tarjoaa palveluaan hintaan 20€/kk.

telkku.com was earlier providing just TV program schedules online. Now, if you want, you can register to its Nauhuri (”Recorder”) service and preset there (after you've paid for it) which shows you want it to record.
telkku.com tarjosi aiemmin vain tv-ohjelmaopasta online. Nyt, jos haluat, voit maksua vastaan rekisteröityä sen Nauhuriin ja ajastaa siellä haluamasi ohjelmatallennukset.
* Problem: if you wish to record all episodes of Simpsons from now on, you must click each of those episodes separately to make that happen.
* Ongelma: Joshaluat tallentaa kaikki Simpson-jaksot nyt ja eteenpäin, sinun pitää klikata tallennusmerkintä jokaiseen episodiin erikseen.
* Problem #2: you can preset recording also on your cellphone... however, as you can see from the photo below the site won't move you automatically to their mobile site and you need to zoom in and out the view already just to view the login window properly.
* Ongelma #2: voit tehdä ajastuksia myös älypuhelimella, mutta kuten alemmasta kuvasta näet, sivu ei ohjaudu automaattisesti mobiiliversioon ja on sinun zoomailtava sivua sisään ja ulos nähdäksesi kirjautumisikkunan kunnolla.

telkku.com login screen on cellphone/ telkku.com:in kirjautumisikkuna kännykässä

However, you can preset telkku.com recordings also on PS3 if you are not on you computer to do that. Voit kuitenkin ajastaa tallennuksia myös PS3:lla, ellet ole tietokoneellasi sen tehdäksesi.

telkku.com PS3 timing/ajastus

When you want to watch your recordings, telkku.com promises that you can use a computer with internet browser (requires support HTML5 or Flash), iPhone, Android or Windows Phone (with min. 2Mbit/s connection) to that. They promise that it takes usually 15 minutes after the programs ending before you can watch it (with movies it takes longer). In reality, it can take 25 minutes with any program before you can watch it. Also, you have limited recording space: 1000 hours.
Kun haluat katsoa tallenteitasi, telkku.com lupaa sen onnistuvan tietokoneella ja nettiselaimella (jossa on HTML5- tai Flash-tuki), iPhonea, Android- tai Windows-puhelinta (jossa on min. 2Mbit/s yhteys). Palvelussa luvataan, että tallennuksen saa loppumisensa jälkeen katsottavaksi 15 minuutissa (elokuvien kohdalla aika on pidempi). Todellisuudessa odottamaan voi lyhyemmänkin ohjelman kohdalla n. 25 min. Tallennuskapasiteetti on myös rajattu: 1000 tuntia.

A good thing with telkku.com is that you can watch your recordings for 3 months after your subscription has ended. Plus, the service marks automatically which recordings you've already watched. When you delete a recording, it doesn't vanish by mistake, because you must accept the deleting.
telkku.com:in hyvä puoli on, että tallenteita voi katsoa vielä 3 kk tilauksen päättymisen jälkeenkin. Lisäksi palvelu merkkaa automaattisesti, mitkä tallenteet olet jo katsonut. Tallennetta poistaessasi se ei häviä vahingossa, koska palvelu pyytää poistolle varmistuksen.

telkku.com screen/näyttö

I must say (on computer screen) I like the simple and clear looks of telkku.com. The text is easy to read and I could imagine at least another of my parents using this service.
Pakko sanoa, että pidän telkku.com:in selkeästä ja siististä ulkonäöstä. Teksti on helppoa lukea ja voisin kuvitella ainakin toisen vanhemmistani käyttämässä tätä palvelua.

* Problem: if you own a TV with WiFi connection, that is useless in this case, since it's not mentioned on their list. * Ongelma: jos sinulla on WiFi-yhteydellä varustettu TV, se on käyttökelvoton tässä tapauksessa, koska telkku.com ei ole listannut sitä tuettujen listalleen.
* Problem #2: I have a Symbian smartphone – it can view Flash and it has Java support and 3G connection but telkku.com shows only black square to me when I'm trying to watch my recordings on it.
* Ongelma #2: Symbian-älypuhelimessani on tuki Flashille ja Javalle sekä 3G-yhteys, mutta telkku.com näyttää siinä tallenteen sijasta vain mustaa ruutua.
* Problem #3: no support for gaming devices like PS3.
* Ongelma #3: ei tukea pelilaitteille, kuten PS3.

telkku.com PS3 watching/katsominen

* Problem #4: the service doesn't also always work on computer either. While I tried to watch my recordings on Chrome, it showed a black square to me on that too for several days.
* Ongelma #4: palvelu ei myös toimi aina tietokoneellakaan. Kun yritin katsoa tallenteitani Chromella, senkin kautta telkku.com suostui useampana päivänä näyttämään vain mustaa ruutua.
* Problem #5: You can only record content from ”free” Finnish channels, like YLE channels, MTV3, Liv, Jim, Nelonen, Fox. Canal channels and Viasat channels are not free. You can't even pick an option to pay more of the service and get them to your package in that way.
* Ongelma #5: Voit tallentaa sisältöä vain suomalaisilta ”ilmais”kanavilta, kuten YLEn kanavat, MTV3, Liv, Jim, Nelonen, Fox. Canal- ja Viasat-kanavat eivät ole ilmaisia. Et voi edes valita vaihtoehtoa, jossa maksaisit palvelusta enemmän ja saisit siten nuokin kanavat pakettiisi.

Basicly you can use telkku.com only on your computer. If you don't carry your laptop everywhere and have no stabile internet connection on it, no telkku.com recordings for you. Therefore, their earlier slogan was rubbish. I would have asken my money back but then again – their service is still young and hopefully developing. But it hasn't developed much in two months...
Yksinkertaisesti telkku.com:in käyttö onnistuu vain tietokoneelta. Jos et kuljeta läppäriä joka paikkaan ja sinulla ei siinä ole toimivaa nettiyhteyttä, ei telkku.com-sisältöä sinulle. Niinpä heidän aiempi iskulauseensa oli liioittelua. Olisin pyytänyt rahani takaisin, mutta heidän palvelunsa on vielä uusi ja kehittymässä toivottavasti. Mutta kehitystä ei ole paljon tapahtunut kahdessa kuukaudessa...

More on quality after the next part...
Lisää laadusta seuraavan osion jälkeen...

TVkaista.fi has offered recording service from its beginning. You can login to it pretty much with any device and system with internet connection and browser and watch its recordings when you've paid for it. I must say, it's great that you don't have to preset your recordings daily or weekly in their service. When you've forgotten or you haven't had time to look what's on, you always miss something interesting. With TVkaista.fi you can watch what you forgot. Also, if there's a blackout because of a storm on your area, it still keeps recording everything. As a person, who lives in a forest, I love this option. :)
TVkaista.fi on alustaan asti tarjonnut tallennuspalveluja. Voit kirjautua siihen melkein miltä tahansa nettiyhteyden ja -selaimen omaavalta laitteelta ja katsoa sen tallenteita maksettuasi palvelusta. On pakko sanoa, että on hienoa jättää vastuu tallentamisesta kokonaan koneelle. Jos olet unohtanut jonkin ajastuksen tai et ole ehtinyt katsoa, mitä on tulossa, jotakin mielenkiintoista menee aina ohi. TVkaista.fi tallentaa kaiken unohtamasikin tai silloinkin, kun sähkökatkos estää sinua käyttämästä laitteitasi. Henkilönä, joka asuu ”puskassa”, tykkään kovasti tästä mahdollisuudesta. :)

TVkaista.fi screen/näyttö

While telkku.com looks simple and clear TVkaista.fi is clearly fuzzier. It's layout looks packed, there's information boxes, small font, many types of lists – many nice functions but when you get them all in the same screen it's a bit too much – at least for elderly people.
Jos telkku.com näyttää selkeältä ja siistiltä, TVkaista.fi on sekavampi. Sen ulkoasu on ahdettu täyteen, siinä on informaatiolaatikkoa, pientä fonttia ja monenmoista listaa – monia hyvä toimintoja mutta kun saat ne kaikki kerralla eteesi, se on vähän liikaa – ainakin vanhempia ihmisiä ajatellen.

Problem: it's not sure if you can view its content via WiFi connected TV after all.
Ongelma: ei ole kuitenkaan varmaa, voiko sen sisältöä katsoa WiFi-yhteydellä varustetun TV:n kautta ollenkaan. Problem #2: not possible to get paid channels in the service by paying more.
Ongelma #2: ei mahdollista saada maksukanavia palveluun lisämaksusta.

But if comparing to telkku.com... TVkaista.fi leaded me automatically on their mobile site when I tried to view it on your cellphone. As you can see, at least their mobile site looks simple and it also is very easy to use.
Mutta verrattaessa telkku.com:iin... TVkaista.fi ohjasi minut automaattisesti mobiilisivulleen, kun surfasin heidän osoitteeseensa matkapuhelimella. Kuten näkyy, ainakin heidän mobiilisivunsa näyttää yksinkertaiselta ja on myös helppo käyttää.

TVkaista.fi on cellphone/kännykässä

When I tried to watch a episode of Matlock for testing purposes :) on their site, there was absolutely no problem at all in it, although I wasn't using iPhone/Android/Windows Phone but a old Symbian device instead. Of course on phone the picture quality and sound are not superb but they are tolerable.
Yrittäessäni kokeilutarkoituksissa katsoa jaksoa Matlockista :) heidän sivuiltaan, vastaan ei tullut mitään ongelmia, vaikka käytinkin vanhaa Symbian-phuelinta iPhonen/Andoroid-/Windows-puhelimen sijaan. Tietenkään puhelimessa kuvan- ja äänenlaatu eivät ole huipputasoa, mutta siedettäviä.

TVkaista.fi showing Matlock on cellphone/TVkaista.fi ja Matlock kännykässä

As with the phone test, I used an episode of Matlock (by Viacom) to compare the quality of telkku.com and Tvkaista.fi. Naturally, it's not the best choice for that, since it's not HD at all. I'm not sure if TV5, which is showing Matlock in Finland, is using straight from video material, but even in normal TV transmission Matlock's picture looks soft and it's of course full frame as old tv series usually are. Also its sound is flat. However, I didn't have HD content for this test so Matlock was better than nothing. :D
Kuten puhelintestissä, käytin Matlock-jaksoa (Viacom) telkku.com:in ja Tvkaista.fi:n vertailuun. Luonnollisesti se ei ollut lainkaan paras ratkaisu siihen, sillä se ei ole lähelläkään HD:tä. En ole varma, onko ko. sarjaa esittävällä TV5:llä siitä muuta kuin suoraan videolta siirrettyä materiaalia, mutta jopa tavallisessa TV-lähetyksessä Matlockin kuva näyttää pehmeältä ja on tietenkin 4:3-suhteessa, kuten vahoilla TV-sarjoilla yleensä. Myöskin sen ääni kuulostaa lattealta. Minulla ei kuitenkaan ollut testiä varten HD-materiaalia, joten Matlock oli parempi vaihtoehto kuin ei mitään. :D

telkku.com offers 1400 kb/s with 640*360px. You can enlarge it full screen. TVkaista.fi offers several different quality formats. The poorest is 300 kb/s, the best 8 Mb/s. Enlarging is also possible in their service. However, with PS3 the enlarging button responds sometimes poorly. It's not really a problem, because with PS3 the recording opens in its own, already big window. When you want to switch the quality, you can do it from drop down box or while you're watching content from the videoscreen itself.
telkku.com tarjoaa 1400 kb/s 640*360px kuvalla. Sen voi suurentaa koko näytölle. TVkaista.fi tarjoaa useampaa eri laatuformaattia. Heikoin on 300 kb/s, paras 8 Mb/s. Suurentaminen on mahdollista myös heidän palvelussaan. PS3:lla suurennusnappi toimii kuitenkin välillä kömpelösti. Se ei ole varsinainen ongelma, koska PS3:lla tallenne avautuu omaan, valmiiksi isoon ikkunaansa. Kun haluat muuttaa laatua, voit tehdä sen pudotusvalikosta tai toiston aikana videoikkunasta itsestään.

Here's picture examples from both of the services... what becomes to sound, it was tolerable in all cases, not clearly different from normal TV transmission. It wasn't out of sync.
Tässä kuvaesimerkit kummastakin palvelusta... mitä ääneen tulee, se oli siedettävä kaikissa tapauksissa, eikä juuri erottunut laadussa tavallisesta TV-lähetyksestä. Se ei ollut epäsynkassa.

telkku.com best/paras (PC):

TVkaista.fi best/paras (PC):

TVkaista.fi 2MB/s (PS3 & LG HDTV):

Verdict: if TVkaista.fi stays up, I will definitely stick with it. If it goes down – I really hope there will be a good replacement. Different channels provide already their programs on their own web video services but a) they don't have a right to show all of their programs online and b) it's difficult for elderly people to surf around these sites and accept the fact that they may not watch this content on TV without also using a laptop or other difficult looking device.
Tuomio: jos TVkaista.fi pysyy pystyssä, pysyn sen käyttäjänä. Jos se loppuu – tosiaan toivon, että sille löytyy hyvä korvaaja. Eri kanavilla on jo omia web-videopalvelujaan mutta a) näillä ei ole oikeuksia näyttää kaikkia ohjelmiaan online ja b) vanhemmille ihmisille tuottaa vaikeuksia surfata näissä palveluissa ja hyväksyä faktaa, etteivät he ehkä näe kaikkea tuota sisältöä TV:ssä ilman käyttämättä myös läppäriä tai muuta hankalannäköistä laitetta.

maanantai 20. elokuuta 2012


(English translation coming sometime...)
Kuluneen viikon nettihälyn ansiosta näyttää siltä, että kaikilla pitää olla mielipide YLE:n tulevasta Mannerheim-elokuvasta. Otan siis aiheeseen kantaa minäkin, vaikka yhtä hataralta pohjalta kuin ne sadat (tuhannet?) muutkin, jotka eivät myöskään ole elokuvaa nähneet. Yritän tarkastella Keniassa kuvattua elokuvaa Mannerheimin itsensä näkökulmasta, vaikka olen armeijaa käymätön nainen ja vain kasvanut kodissa, jossa lapsuuteni kesäretket suuntautuivat Särkänniemien ja Linnanmäen sijasta mm. Louhisaaren kartanoon (Mannerheimin synnyinkoti). (Vaikka kyllä sinne Lintsille teki kovemmin mieli.)

Mannerheimin tuntevat kaikki paitsi kaikki
”Ei. Tämä ei ole pila”, YLE:n Mannerheim-produktion tuottaja Erkko Lyytinen toimittaja Kalle Kinnusen haastattelussa/ Suomen Kuvalehti 33/2012. Ottamatta kantaa siihen, onko YLE:n Mannerheim-produktio sittenkin pilaa, kuten esim. kriitikko Marko Ahonen blogissaan uskoo, tarkastellaanpa ensin Marskia.

Toimittaja Yrjö Niiniluoto lainaa ranskalaista kirjailija A. de Bourcetia kirjassaan Suuri rooli (Otava, 1962) seuraavin sanoin: ”Koko Suomi pitää Mannerheimia Jumalana.” Näin tuskin voidaan sanoa kaikkien niiden kansalaisten osalta, jotka taistelivat sisällissodan aikana Mannerheimin johtamia valkoisia vastaan. Toisaalta Mannerheim pyrki toimimaan niin, ettei Venäjällä puhjennut vallankumous olisi vetänyt suomalaisia mukanaan. Mannerheim kirjoittaa muistelmissaan (osa I, Otava 1951) Venäjällä ja ammattisotilaana tekemästään huomiosta:
”Väliaikainen hallitus sieti jatkuvasti rinnallaan laitonta elintä, joka järjestelmällisesti kaivoi maata sen alta [...] Kahtia jaetun vallan käytössä hallitus joutui joka kerta alakynteen, ja tämä oli perimmäisenä syynä siihen, että poliittinen vallankumous pian muuttui anarkiaksi.”
Matkustettuaan Pietarista 1917 loppupuolella Helsinkiin Mannerheim kertoo tajunneensa:
”Huolimatta siitä, että neuvostohallitus oli muodollisesti tunnustanut itsenäisyytemme, se ei ollut tietävinään senaatin pyynnöstä, että venäläiset joukot kutsuttaisiin pois. Niiden maassa ololla ilmeisesti pyrittiin varmistamaan maamme tuleva yhtyminen Neuvostoliittoon.”
(Suomihan oli ollut vielä 1917 loppupuoliskolla autonominen osa Venäjää.) Maailmansotien aikana Mannerheim piti Suomen sotilaallisen puolustuksen johtajana tavoitteena säilyttää Suomen itsenäisyys. Myöhemmin hänet valittiin Suomen presidentiksi, tosin ei heti ensimmäisellä kerralla ehdokkaana ollessaan.

YLE:n Mannerheim-elokuva keskittyy ennakkotietojen mukaan tämän sotilashenkilön yksityisempään elämään ja aikaan ennen vuotta 1919. Kiehtova mutta vaikea alue. Teoksessa Historian suurmiehiä (Valitut Palat, 1972) upseeri Tauno I. Kuosa kiteyttää Mannerheimin elämää sotilasuran ulkopuolella seuraavasti:
”Mannerheim [ei] solminut hevin uusia ystävyyssuhteita. Hän oli liian huomattava henkilö, jotta häntä olisi voinut lähestyä, ja hänen terävät ja sarkastiset huomautuksensa pitivät hänen lähimmät ystävänsäkin tietyn välimatkan päässä.”
Jo pelkästään tämän luonnehdin jälkeen voisi todeta, ettei Mannerheimista ole mahdollista tehdä yhtään totuudenmukaista ja syväluotaavaa elokuvaa. Jos sellaista nyt kukaan kaipaakaan?

Kuosa jatkaa:
”Kenraalin oma perhe-elämä oli myös jäänyt lyhyeksi. Varakkaan venäläisen kenraalimajurin ja chevalier-kaartin entisen komentajan, Nikolai Arapovin tyttären, Anastasien, kanssa solmittu avioliitto oli särkynyt jo vuosisadan vaihteessa, ja Mannerheim tapasi vain ajoittain Anastasie- ja Sophie-tyttäriään, jotka asuivat äitinsä kanssa Pariisissa. Kenraali ei koskaan solminut uutta avioliittoa, vaikka hänet aika ajoin nähtiinkin ylhäissyntyisten kaunotarten seurassa Euroopan-matkoillaan.”
Omissa muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa vaimostaan äärettömän niukasti, vain pari riviä. Oikeastaan hän kirjoittaa ihmissuhteistaan yleensäkin juuri siten kuin koulusta muutamaan otteeseen erotettu mutta lopulta sotilaallisessa kurissa aikuiseksi koulittu ja upseeritehtävissä toimiva henkilö saattaa katsoa tarpeelliseksi historiallisen merkityksen ja/tai hienostuneisuuden puitteissa kertoa.

Onko sitten väärin luoda fiktion keinoin tulkintoja Mannerheimin ihmissuhteista? Sananvapaus antaa siihen oikeuden, olihan Mannerheim julkisuuden hahmo. Jos Mannerheim itse tai hänen editorinsa sekä historioitsijat ovat vältelleet sanoja, joita ei löydy myöskään WSOY:n vuonna 1945 julkaisemasta Englanti-Suomi-sanakirjasta, se on heiltä ymmärrettävä ja kunnioitettava päätös. Mutta kunnioituksen tarvitse tarkoittaa, että kukaan ei saisi koskaan ja missään yhteydessä esim. edes ajatella sanaa 'ripuli' tai pohtia sille sopivaa käännöstä. Onhan sekin nolo asia, mutta vielä nolommaksi se muuttuu, ellet löydä sille ajoissa oikeaa sanaa.

Varsinainen ongelma ei ole oikeastaan siinä, mitä on jätetty kertomatta, vaan miten asioita on muotoiltu eri teksteissä eri aikakausien hengessä. Professori Stig Järgerskiöld kertoo kirjassaan Mannerheim 1867-1951 (Otava, 1983), että:
”[Anastasie] oli perinyt melkoisen omaisuuden, joka takasi nuorelle parille hyvän taloudellisen aseman. [Mannerheim] arvosti suuresti [Anastasien musiikinharrastusta], 'eikä hän ollut lainkaan niin venäläinen' kuin Mannerheim oli pelännyt.”
Järgerskiöld jatkaa myöhemmin, että Manneheimin sotilasura oli ollut menestyksekäs, mutta:
”Avioliitto oli ajautunut kriisistä kriisiin. Anastasi[e] lähti sairaanhoitajaksi Mantsurian venäläisiin joukkoihin boksarikapinan aikana vuonna 1900. Mielen rauhattomuus oli saanut hänet yrittämään yli voimiensa; hän palasi kurjassa kunnossa. Kaksi vuotta myöhemmin hän jätti Pietarin kodin ja matkusti [tyttärineen] Ranskan Rivieralle.”
Tämän voisi tulkita niin, että Anastasie menetti hermonsa, eikä Mannerheimilla ollut halua, kykyä tai mahdollisuutta tehdä asialle mitään. Joka tapauksessa vähän sen jälkeen Pietarin yleisesikunnasta kävi käsky, että Mannerheimin olisi suoritettava tutkimusmatka Aasian halki. Myytti itse muistelee tapausta mm. seuraavasti:
”[P]yysin miettimisaikaa. Mutta tehtävä viehätti minua ja mitä enemmän yleisesikunnan arkistossa siihen syvennyin, sitä suuremmaksi mielenkiintoni kasvoi.”

Katariina Lillqvistin kohuttu animaatioelokuva Uralin perhonen (2008) kertoo puolestaan fiktiivisen tarinan Mannerheimista homoseksuaalina, joka löytää matkoiltaan hyvin avuliaan nuorukaisen. Ehkä vaikutelmaa korostaakseen Lillqvist oli jättänyt elokuvastaan jopa Mannerheimin lapset pois. Lillqvist ei ole ensimmäinen, joka on esittänyt valkoisten joukkojen sankarin olleen homoseksuaali. Eri osapuolet ovat karsastaneet Mannerheimia kuitenkin myös syistä, jotka aivan varmasti ovat totta: Yrjö Niiniluoto mainitsee kirjassaan Tatu Pekkarisen aikoinaan suositun kupletin Ruski Iivanasta. Sen sanoituksessa irvitään Venäjältä Suomeen tullutta tulevaa presidenttiä:
”Mannergeimi sanoi rastui / ilon kyynel silmän kastoi / terve tuloo veli iivana.”
Suomessa syntynyt, mutta saksalaista ja hollantilaista sukujuurta ollut ja kotikielenään ruotsia – aatelinen kun oli – puhunut Mannerheim ei kieltämättä ollut tyypillinen venäläisupseeri, mutta ei myöskään kovin lähellä tavallista suomalaistalonpoikaa (kts. Historian suurmiehiä).

Myyttisiin mittoihin Mannerheim-ikoni on kasvatettu hiukan erikoisesti. Kuten Niiniluoto huomauttaa:
”Mannerheim-ihailu […] ei ole koskaan hakenut [Suomessa] innoitusta siitä, mitä Mannerheim oli Venäjällä[.] Päinvastoin juuri venäläinen menneisyys teki hänet monille pysyvästi vieraaksi.”
Koko maailman mittakaavassa eivät ehkä erinomaiset sotilasstrategiset taitonsa Mannerheim kuitenkin onnistui, kuten neuvottelukykynsä ja monikansalliset suhteensa hyödyntäessäänkin tekemään 1900-luvun suurten sotien aikana asioita, joiden ansiosta arvostus häntä kohtaan alkoi paisua ja muovautua patsaiksi. Hänestä tuli ikoni, viiksekäs mies ratsun selässä sotilaspuvussaan, viiksekäs mies kartan ääressä sotilaspuvussaan.

YLE:n Mannerheim-produktiossa ikonia näyttelee kenialainen Telley Savalas Ottieno. Se on monen mielestä väärin, koska Ottieno on musta. He, jotka sanovat, ettei sillä ole väliä tai että väristä valittavat ovat rasisteja, ovat myös väärässä, koska ikonimaalaus käsittää tarkkoja sääntöjä. Hupaisaa tässä keskustelussa on se, että Mannerheim kohtasi aikanaan jonkinasteista rasismia edellä mainitsemistani syistä, mutta ainakin omien muistelmiensa ja aikalaiskertomusten mukaan hän tutustui muihin kulttuureihin mielenkiinnolla. Esim. Intian retkeään Mannerheim muistelee näin:
”[R]atsastimme 19 norsulla paikalle, jossa tiikeri oli surmannut puhvelinvasikan. [M]etsästysonni oli meille nurja. Alkuasukkaiden mielestä tämä oli merkkinä jumalten vihasta, ja näiden lepyttämiseksi oli pantava toimeen uskonnolliset juhlamenot. […] Illalla tehtiin suuri tuli, johon [heidän löytämänsä mies] heitti rukousten välillä jonkinlaista pulveria ja sai sillä tulen leimahtamaan täyteen liekkiin. Samalla joutui 'bramiini' hurmostilaan, joka aluksi vaikutti teeskennellyltä mutta vähitellen kiihtyi niin voimakkaaksi, että suorastaan luulin miehen siihen paikkaan menehtyvän. Kun oli tehty kaikki, mitä alkuasukkaiden mielestä oli jumalien lepyttämiseksi tarpeen, saatoimme vain jäädä odottamaan metsästysonnen kääntymistä.”

Mutta tosiaan, Mannerheim olikin Mannerheim, eikä ikoni.

Siis oikeesti, musta?!
Musta Mannerheim on toki suomalaisten reaktioista päätellen raju veto. Se todella rikkoo ikoniperinnettä vastaan. Jotkut muistuttavat, että jos historiallisia henkilöitä eivät saisi esittää näistä rodultaan, kansallisuudeltaan, sukupuoleltaan tai muuten poikkeavat henkilöt... Lainaan Satakunnan Kansan päätoimittaja Tapio Vallinia (SK 19.8.2012) ja totean, että Elizabeth Taylor ei olisi käynyt Kleopatraksi. Toisaalta myöskään amerikkalainen näyttelijä Helen Mirren, jolla on tatuointi, ei olisi sopinut Englannin kuningattareksi ja likimain jok'ikinen Raamattua kuvittava elokuva pitäisi hävittää epäsopivan castingin vuoksi.

Jos kohta Telley Savalas Otienon (nimi, jonka hän Suomen Kuvalehden artikkelin mukaan sai Telly Savalaksesta pitäneeltä äidiltään) ihonväri ei vähitellen enää aivan jokaista suomalaista järkytäkään, joitakin tuntuu järkyttävän se tieto, että hänen aiempi uransa vaikuttaa hämärältä. Yksi maailman arvostetuimmista elokuvaklassikoista, Polkupyörävaras on toteutettu amatöörinäyttelijöin, joten aiempi ammatillinen kokemus ei välttämättä ole tae näyttelijöiden kyvystä eläytyä rooleihinsa. Otienon aiemmalta uralta on kuitenkin löytynyt ainakin yksi lyhytelokuva, jossa hän puhuu monologia rautatieasemalla naisen vaatteissa. Tässä ei tietysti ole paljoakaan uutisen aihetta. Meiltä löytyy omastakin historiastamme näyttelijä, joka pukeutui naiseksi peräti ensimmäisessä suomalaisessa äänielokuvassa ja esitti myöhemmin Mannerheimia Ilmari Turjan näytelmään perustuneessa elokuvassa Päämaja (1970). Tuokin Mannerheim-filmatisointi herätti polemiikin, lähinnä näyttelijän (Joel Rinne) ja ohjaajan (Matti Kassila) Marskia koskeneiden näkemyserojen vuoksi (lähde: Suomen Kansallisfilmografia 7, Edita 1998).

Vaikka täydellisen henkilökuvan elokuvaaminen onkin Mannerheimin kohdalla ainakin suomalaisesta näkökulmasta sangen vaikeaa – täydellisiä Mannerheim-mielikuviahan meillä riittää aina omastani alkaen, Mannerheim-elokuvia siis yritetään tehdä. Yhden viimeisimmistä piti olla tuottaja Markus Selinin (Solar Films Inc.) suurelokuva, jonka ohjaajana piti olla Renny Harlin. Hollywoodissa suomalaismittakaavassa huikean uran toimintaelokuvien parissa tehnyt Harlin oli innoissaan hankkeesta, mutta jatkuvat rahoitusvaikeudet estivät Mannerheim-elokuvan kuvaamisen. Suomessa elokuvaproduktiolle epätavallisen suuri yli 10 miljoonan euron budjetti piti saada kasaan sekä kotimaisten instanssien että kansainvälisten rahoittajien avulla. Lopulta Harlin lähti kuvaamaan Georgian sotaa käsitellyttä elokuvaansa Viiden päivän sota, välit Selinin kanssa viilenivät ja Selin löysi Mannerheim-produktion ohjaajaksi ehkä tämän hetken parhaimpiin suomalaisohjaajiin kuuluvan Dome Karukosken (mm. Tyttö sinä olet tähti). Ehkä Karukoski olisikin ollut Harlinia parempi vaihtoehto ainakin heidän mielestään, jotka kaipaavat Mannerheimista fiksua mutta selkeää ja samalla freesiä näkemystä. Harlin toki hallitsee toimintaelokuvan niksit, mutta esimerkiksi Viiden päivän sota ei ole saanut kovin ylistäviä arvioita. Esimerkiksi kriitikko Roger Ebert totesi sen kautta olevan vaikeaa tuntea sympatiaa sodan osapuolia kohtaan.

Mutta miten kävi Selinin pitkäaikaisen Mannerheim-unelman kanssa? Kun sen rahoitusvaikeudet ensimmäisen kerran tulivat julki, joku keksi, että elokuvaa varten voisi kerätä rahoitusta tavallisilta suomalaisilta. Jokainen halukas saattoi ostaa mm. 50 euron arvoisen ennakkolipun kyseisen elokuvan tulevaan näytökseen. Tottahan suomalaiset ovat niin hyviä ihmisiä, että tahtovat muutaman kympin antaa, kun sentään maan suurimpiin kuuluva yksityinen elokuvatuottaja aikoo tehdä version Suurimmaksi suomalaiseksi (104244:llä äänellä) äänestetystä ex-presidentistään?

Oli miten oli, Selinin Mannerheim-hanke on vähitellen muuttunut yhtä surkuhupaisaksi kuin epäonnisuudestaan kuulun ohjaaja Terry Gilliamin yritys tehdä elokuva Don Quijotesta. Nuo vastoinkäymiset on raportoitu dokumentissa Lost in La Mancha. Tätä kirjoittaessa viimeisin tieto Selinin hankkeesta on, että sen tuotantoyhtiö on konkurssin kourissa ja jo neljä miljoonaa imenyt elokuva on yhä Selinin haaveissa, vaikka vain haaveeksi se taitaa monen osalta jäädäkin. Jälkiviisastelua, mutta nekin neljä miljoonaa olisi voitu käyttää oikean elokuvan tekemiseen. Esim. Aku Louhimiehen ohjaama sota-aikaan sijoittuvalla Käskyllä oli 1,5 miljoonan euron budjetti.

YLE:n Mannerheim-produktio alkoi, kun Selinin paljon odotettu ja täydellisyydentavoittelussaan todennäköisesti aivan mahdoton yritys ei näyttänyt toteutuvan. YLE:ä on monesti kritisoitu sekä siitä, että se tuhlaa kansalaisten rahoja milloin uusintoihin, milloin liikaan urheiluun, milloin mihinkin turhaan. Toisaalta närää on aiheuttanut se, että YLE yrittää tehdä saman halvemmalla kuin mitä vaikkapa BBC tekee. Tätä ikuista kiistelymallia noudattaen YLE:n Mannerheim-tuotannosta on kihisty niin ikään siksi, että ennalta Suomen kansalle kertomatta on menty tuhlaamaan Keniaan 20 000 euroa elokuvaan, joka Suomen kansalta kysymättä on toteutettu pitkälti kenialaisin voimin, mutta myös siksi, että YLE on hankkinut ulkomaista halpatyövoimaa ja harjoittanut kauheaa riistoa Keniassa. Kukaan suomalainen ei kuitenkaan ole älähtänyt siitä, miten Hollywood-tuotantoja on kustannussyistä siirretty halvempiin lokaatioihin. Itse asiassa, jos jotain Hollywood-elokuvaa on kuvattu edes pätkä myös meillä, sitäkään ei ole muistaakseni pahalla katsottu. Pullaa, kaffetta ja saunaa olisi tarjottu, jos kaikki ne suuren maailman starat olisivat tulleet!

Triviatietona tähän väliin, että Kenian BKT asukasta kohti oli 490 dollaria, kun Suomen vastaava luku oli 35 666 dollaria (2004, WSOY FACTA). Erilainen ekonominen tilanne mahdollistaa siellä ainakin teoriassa sen elokuvan teon, johon kukaan ei näytä Suomessa kykenevän, oli pääosaan sitten saatavana Mannerheimin näköinen näyttelijä tai ei.

Mannerheim on siinä määrin tärkeä kansallinen aihe, että hänestä haluttaisiin tehdä suuren maailman (ts. Hollywoodin) luokkainen elokuva. Ristiriitaista kyllä Suomessa se ei ole mahdollista, mutta ulkomailla ja ulkomaisin voimin tehtynäkään se ei vastaa ihanteita, koska lähes jokaisella suomalaisella on läheisempi suhde Mannerheim-ikoniin kuin muihin ikonisiin hahmoihin. Vielä vuonna 1961, Yrjö Niiniluodon mukaan, marsalkan syntymäkodin museoimistakin pidettiin pyhyyden loukkauksena. Kansakuntaamme ei pöyristyttänyt läheskään yhtä paljon se ajatus, kun Helsingin Ristin tie -esityksessä (2010) Jeesukseksi oli hankittu japanilainen nainen. Eikä kukaan ole meilläkään jaksanut ihmetellä syvästi järkyttyneenä sitä, miten orjuutta vastustanut Amerikan presidentti Lincoln on kuvattu sekä sarjakuvassa että tuoreessa elokuvassa vampyyrinmetsästäjänä. Paljon vähemmän kohutti myös Kristian Smedsin Tuntematon sotilas -näytelmää näkemättömiä ja sen nähneitä se tosiseikka, että siinä kuulua Antti Rokkaa esitti tummaihoinen suomalaisnäyttelijä Henry Hanikka (ja mielestäni hyvin esittikin). Kuinka oma ikonimme sitten itse saattaisi reagoida Mannerheim-elokuvaan?

Paul Rodzianko, Mannerheimin Venäjän aikainen auktoriteetti, väitti marsalkan olleen ahkera lukija, mutta käytännöllisessä ja tietopuolisessa tarkoituksessa. ”Koskaan elämässään hän ei ottanut käteensä romaania.” Mannerheim palvoi Rodziankon mukaan ”kauneutta eri muodoissa, mutta ei ollut taiteellinen.” Toisaalta Mannerheim kehuu muistelmissaan Venäjän kulttuuritarjontaa baletista alkaen ja puhuu asiantuntevasti Dostojevskin fiktiivisestä romaanista Rikos ja rangaistus. Ehkä hän diplomaattisesti ehdottaisi ensin katsomaan elokuvan, kuten tuottaja Erkko Lyytinen on myös haastatteluissaan viestittänyt. Mutta tekisikö hän näin oma-aloitteisesti, sitä en usko. Luultavasti Mannerheim, jos hän nyt olisi se sama yli 70-vuotias upseeri, joka muistelmansakin kirjoitti, olisi kiinnostuneempi jostakin ulkopolitiikkaan liittyvästä konfliktitilanteesta, metsästyksestä tai vaikka vain sikarinpolttelusta hyvässä seurassa (kuka sen mitenkin haluaa mieltää). Joka tapauksessa hän näkisi, että elokuva on vain fiktiivinen.

Jonkun mielestä Mannerheim-elokuva pitäisi vaieta kuoliaaksi, jonkun mielestä koko häly YLEn tämän tuotannon ympärillä on mediapeliä, silkka mainoskikka. Jopa itse ohjaaja Jörn Donner on kuulemma ärähtänyt projektista, mutta mitä hänen ärähdyksensä koskikaan? Ei ainakaan tämän jutun mukaan sitä, että hän olisi harmissaan nimenomaan Mannerheimin puolesta, vaan lähinnä itsensä, koska häntä ilmeisesti kuvattiin projektiin ilman palkkiota. Mutta hienoa, jos YLE vihdoinkin oppii mainostamaan tarjontaansa. Henkilökohtaisesti olen ollut harmissani siitä, että YLEn vähäisen tai kehnosti suunnatun tiedotuksen takia melkein onnistuin missaamaan sen kanavilla esitetyn huippusarja Uuden Sherlockin uusimmat jaksot. Kaiken muun YLEn tarjonnan rinnalla koko Mannerheim-projekti on kuitenkin vain pisara meressä: http://yle.fi/yleisradio/vuosikertomukset

perjantai 20. heinäkuuta 2012

The Dark Knight Rises (2012)

Christopher Nolan's Batman trilogy ends with The Dark Night Rises. As in the earlier parts of the trilogy (2005 & 2008), also in this movie you can sense a very dark tone. It's not dark in the way of Underworld movies or gothic and somewhat romantic Batman movies by Tim Burton (1989 & 1992). I would rather describe this darkness as black as the rotting rat on the alley. It may look disgusting but still somehow so fascinating that you need to look at it and even smell it.

The Dark Knight Rises is film of a superhero and a popular cartoon icon. Or at least that's something what people are expecting it to be. However, Christopher and his co-writer brother Jonathan Nolan have wanted to test the limits of a typical cartoon hero and pushed him and his surroundings, Gotham City, close to the limits of reality. There's no more anything camp in them. Bruce Wayne (Christian Bale) might be a millonaire, who has a strange hobby to fight against outlaws in a bat suit with expensive and very militant gadgets, but it's possible to believe in a character like that while there really is in this world some eccentric rich men with their oddities. Also the way how Gotham looks and feels in the movie – you can clearly see New York in that city. Of course there's for example no Statue of Liberty but you can find many other things which are similar in these two cities.

Typical American comic book based superhero movies are always a bit cheesy. Audience wants to see these heroes in good looking capes, skin-tight suits and mysterious but still very basic looking masks. People also wish to see their hero struggling and face to face with an issue and/or a villain which or who represents their own problems. That's okay, these things belong in the comic book culture. They're part of its ”code”. Quite often these heroes, issues and villains can be seen full of camp essence. For example Superman is a handsome and kind man, who rescues civilians in an outfit that resembles a cold weather underwear. But Nolan's last Batman film gives us several characters which are as far from cartoons as you can make them to be. For example the villain of The Dark Knight Rises, Bane (Tom Hardy), may look in the film poster like some evil wrestler with a mask that hugs his face like a H.R. Giger's alien. But he is so much more than that. With his calm but disrupted voice he is a man, whose words have to be listened or you'll might get killed. He's the army guy in his gear telling you how everything is in control and soon over. He is also like some neo Darth Vader, a warrior, who has dragged himself out of Hell and found a path that he sees as the only right way for everybody. Tom Hardy plays this role very well, with no overacting.

Bane and Tom Hardy are different from what Joker and Heath Ledger were in The Dark Knight, the second movie in this trilogy. If you're expecting to see a raving lunatic you will be disappointed. If you're expecting to understand Bane's motives right away and hear him speaking with a clear voice as Darth Vader or Hannibal Lecter did through their masks, you will be disappointed. If you're expecting to see a league of baddies beating Batman at the same time in a gigantic final battle, you will be disappointed. But you won't be as disappointed as with Spider-Man 3 or X-Men: The Last Stand which both were boringly overloaded and unbelievable with their rapid speed. The Dark Knight Rises gives us an old-fashioned gentleman vs. gentleman fight and a story that lets its characters to grow nice and slow till they meet their final destiny. The Dark Knight Rises doesn't however work so smoothly without the first two movies of this trilogy. Without seeing them you could actually also feel like some of the characters (including charming Miranda Tate by Marion Cotillard, who plays the role with no pushing, and Lucious Fox by Morgan Freeman) would get too little screen time. Then again, what more they really could do in this movie without making it overlong then?

It's interesting to see that some of the most visible people in this production were non-American. Christian Bale, who thankfully doesn't tease our ears with that deep bat-voice of his too long this time, is from Wales, UK. Marion Cotillard is from Paris, France, Michael Caine (who adds once again more depth into his performance as Alfred the trustworthy and father-like servant of Mr. Wayne) is from UK, as are Gary Oldman (Commissioner James Gordon) and even the screenwriter-director Christopher Nolan too. Perhaps you need to be an outsider to give the right perspective into Batman and his world. Nolan channels the latest economic crisis through The Dark Knight Rises and makes the movie in that way as a portrait of this time. Bruce Wayne/Batman is lost in the beginning of the movie, since he feels he has lost his dearests but more importantly also the honour he gained before the fatal battle with Joker. When Bane comes, Bruce/Batman finds out that he finally has a good reason to wear his armour again. Nevertheless, his fall won't stop that easily. He may get rid of his cane and get himself some new toys, after a curiously attractive cat-burglar sneaks into his ”tomb” but Gotham and Bane are not welcoming the bat after his hibernation. No, they are stomping on him. Nolan won't underline Batman's bad luck as for example Sam Raimi underlined Spider-Man's bad luck in his Spider-Man movies. Therefore you might actually feel like there could have been more. It's a same effect than in concerts. If you go from a rock concert to listen a couple of chamber musicians, your ears can be ringing too much to make the latter enjoyable enough.

The Dark Knight Rises is a violent movie, if you compare it to for example The Bridges of Madison County (1995) by Clint Eastwood. As the news have told, in this Batman film's premiere, in Colorado, USA, happened a shooting massacre. Was it otherwise related to The Dark Knight Rises, it's still a mystery. However, that sad and horribly violent case probably rises once again the discussions of movie violence. Do we make cruel and bad things after watching fictional acts by fictional characters like Joker or Scarecrow? Or do we hate some irrelevant thing and people involved with it so much that we need to give our punishment to it and them in a physical way? If it's no more safe to have fun in a public place, should we just watch telly at home, behind locked doors and closed curtains? I have no answers. I only know those people or this film didn't deserve it.